Lokikirja 3–4/2016

Vuoden 2016 viimeinen Eläinesseet ilmestyy kuluvalla ja tulevalla viikolla. Luvassa on kaksiosainen pitkä essee, jonka ensimmäinen puolisko kuvaa muiden eläinten ajantajua eläintutkimuksen historiassa. Toinen osa puolestaan kysyy, mitä oletettu ajantaju tai -tajuttomuus merkitsee eläinten hyvinvoinnin kannalta. Kirjaessee tarkastelee tällä kertaa Frans de Waalin suositeltavaa teosta viime vuodelta, ja Elämäsi eläimet -sarjassa on vuorossa suomalainen kissa.

Tutkimusartikkelien ja -kirjallisuuden lisäksi nämä esseet ovat vaatineet sairaudesta kuntoutumisen nimissä parit loppuun kulutetut kengät, kolme irti patikoitua varpaankynttä, muutaman paketin rakkolaastaria ja kymmenkunta rullaa ihoteippiä. Pelkästään Eläinesseiden 2/2016 jälkeen on tullut otettua 2,7 miljoonaa askelta ja kuljettua jalkaisin noin 2 300 kilometriä. Kauneimmat eläimenjäljet näiden kilometrien varrelle oli jättänyt teeri. Hiertymien ja paleltumien lisäksi kuntoutumisella on ollut hyödyllisiäkin seurauksia: vuoden 2016 viimeiset esseet lykkääntyivät lopulta vain kuukaudella.

Menneen vuoden luetuimmat tekstit Jos luut puhuisivat (Eläinesseet 1/2016) ja Pahan koiran hyvä rakkaus (Eläinesseet 2/2016) ovat kiinnostaneet tuhansia lukijoita. Kumpaakin on myös jaettu satoja kertoja eri palveluissa. Vilkas keskustelu eläimistä ja niihin liittyvästä tutkimuksesta on alkaneenakin vuonna toivottavaa, joko esseiden kommenteissa, suorissa yhteydenotoissa ja palautteissa tai juuri siellä, missä se kullekin lukijalle parhaiten sopii.

 

Johanna Viitanen
kirjailija, kustannustoimittaja
info@elainesseet.com

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s