Brittien neljä vuotta kestänyt selvitys hevosten hyvinvoinnista valmistui viime vuonna. World Horse Welfaren, Bristolin yliopiston ja Bristolin hevosten hyvinvointiprojektin selvityksestä käy ilmi, että hevosten hyvinvoinnissa ilmenee Englannissa ja Walesissa hevosammattilaisten mielestä neljä selkeää ongelmaa. Ne ovat hoitamaton stressi- ja kipukäytös, ruokintavirheet, pitopaikan ongelmat sekä heikkenevä hyvinvointi, kun omistaja lykkää sairaan eläimen lopetusta.

*

Kahdessa aiemmassa selvityksessä Ison-Britannian hevosmääräksi on arvioitu 944 000–1 350 000 yksilöä. Tämä on 12–18 kertaa Suomen tämänhetkinen hevosmäärä.

Tyypillinen brittihevonen on harrasteratsu. Yleisin käyttötarkoitus on hacking, harrasteratsastus maastossa. Aiemmassa selvityksessä 87 prosenttia vastaajista ilmoitti harrastuksekseen maastoilun vähintään kaksi kertaa kuussa. Toisessa selvityksessä yli puolet kertoi pitävänsä harrastehevosia. Pelkästään seura- ja eläkehevosia oli enemmän kuin kilpahevosia, joiden osuus jäi selvästi alle kymmenen prosentin.

Suurin osa saarivaltion hevosista asuu omistajiensa kotitallilla tai maatilalla. Loput on majoitettu erityyppisiin puoli- tai täysihoitopaikkoihin ja yksityistalleille. Murto-osa brittihevosista viettää elämänsä ratsastuskouluissa, vuokralaitumilla tai valmennustalleilla.

Suomessa tehdyssä kyselytutkimuksessa 44 prosenttia suomalaisista talleista harjoitti ravihevosten valmennusta ja 40 prosenttia hevoskasvatusta. Harrastetallit ylsivät vasta kolmannelle sijalle 37 prosentilla.¹ Karkeasti voikin yleistää, että Britanniaa hallitsevat harrasteratsut, mutta Suomessa vallalla ovat ravurit ja siitoshevoset.

*

Selvityksen loppuraportin ristiriitaisin osuus kuvaa käsityksiä eläinten hyvinvoinnista. Tutkijat haastattelivat kaikkiaan 31 vastaajaa, jotka toimivat hevosten parissa työkseen tai harrastuksenaan. Vastaajiin sisältyykin hevosalan väkeä kengityssepästä ja teurastajasta aina eläinsuojeluvalvojaan ja poolonpelaajaan. Vähemmistöjen näkökulmaa edustaa hevosenomistaja traveller-yhteisöstä.

Vastaajat liittivät hyvinvoinnin vahvasti resursseihin, joita omistaja eläimelleen tarjoaa. Jotkut yhdistivät sen myös hevosen tuntemuksiin ja myönteisiin kokemuksiin, joilla nähtiin yhteys ”luonnollisiin” elinoloihin.

Monille hyvinvointi määrittyi kuitenkin kielteisten yhteyksiensä kautta. Vastaajat puhuivat heikentyneestä hyvinvoinnista ja kuvailivat eläinsuojelutapauksia. Heikentynyt hyvinvointi nähtiin vahvasti toisten ongelmana, ei niinkään oman hevosenpidon riskinä.

*

Tutkimustiedolle on tarvetta. Tätä kuvastaa se, että selvityksen vastaajat eivät olleet yksimielisiä edes siitä, mitkä resurssit ovat hevosen hyvinvoinnille tärkeitä.

Kouluratsastusvalmentaja painotti eläinten ulkoilua niiden psyykelle tärkeänä, kun taas point-to-point-laukkaratsastaja ei nähnyt vapaalla tarha- tai laidunliikunnalla arvoa. Hänen mielestään useimmille hevosille ”toimii todella hyvin” se, että ne seisovat tallissa 24 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa.

Kun tutkijat kokosivat haastatteluissa mainitut hyvinvointiongelmat yhteen, luettelon kärkisijoja pitivät laihuus, aliruokinta, tallissa seisotus vuorokauden ympäri ja huono kavionhoito. Lista heijastelee Brittein saarten pito-olosuhteita: kun monet hevosista laiduntavat ympäri vuoden, ilman lisäruokintaa osa laihtuu talvisin.

Yleisinä hyvinvointiongelmina mainittiin kuitenkin myös ylipaino ja kaviokuume. Pitopaikat ja ruokinta vaihtelevatkin Britanniassa ääripäästä toiseen. Osa eläimistä laihtuu ympärivuotisilla laitumillaan, osa taas seisoo tallissa ja lihoo.

*

Haastatteluista tutkijat koostivat laajan luettelon hyvinvointiongelmista, joita he seuraavassa vaiheessa tarkensivat ja karsivat 20 asiantuntijan avulla. Hevosalaa tuntevat ammattilaiset olivat ammatiltaan muun muassa eläinlääkäreitä, hevosten käytösneuvojia sekä alaa säätelevien järjestöjen edustajia.

Alkuperäinen hyvinvointiongelmien lista käytiin läpi kolmella haastattelukierroksella. Ongelmatilanteet asetettiin tärkeysjärjestykseen, ja alkuperäinen 52 kohdan luettelo piteni vielä kymmenellä uudella ongelmalla. Näitä rajaamalla tutkijat saivat esiin perimmäiset hyvinvoinnin uhkat.

Ensimmäisellä haastattelukierroksella asiantuntijat luokittelivat mainitut ongelmat sen mukaan, kuinka vakavia tilanteet heidän mielestään olivat ja kuinka pitkäkestoista kärsimystä ne aiheuttivat. Vastaajat myös järjestivät ongelmat sen perusteella, kuinka suurta hevosmäärää ne heidän mielestään koskettivat.

Toisella kierroksella asiantuntijat määrittelivät kullekin ongelmalle prioriteetin. Luokkia annettiin kolme: korkea prioriteetti, tärkeä mutta ei priorisoitava sekä matala prioriteetti.

Lopuksi tutkijat järjestivät asiantuntijoille työpajan, jossa aiheista yritettiin päästä yhteisymmärrykseen. Paikalle saapui 12 kaikkiaan 20 asiantuntijasta.

Kolmen karsinta- ja rajauskierroksen tuloksena jäljelle jäi neljä pääongelmaa, jotka ammattilaisten mielestä akuuteimmin uhkaavat brittihevosten hyvinvointia. Ne ovat ruokintavirheet, pitotavan ja -paikan ongelmat, liian pitkään lykätty eutanasia sekä stressi- ja kipukäytös, johon ei ole puututtu.

*

Stressi- ja kipukäytös jää tutkijoiden mukaan ratkaisematta pääosin kahdesta syystä. Joko eläimen hoitaja ei havaitse hevosen stressiä tai kipua tai tulkitsee käytöstä väärin, tai käytöksen syyt kyllä ymmärretään, mutta niihin ei puututa tutkimus- ja hoitokulujen vuoksi.

Jotkut yksinkertaisesti torjuvat hevosen kivun mielestään.

Hoitamaton kipu tai stressi on brittiasiantuntijoiden mukaan merkittävä hyvinvointiongelma, sillä se koskee suurta hevosmäärää ja voi jatkua pitkään hyvinkin vakavana.

Ammattilaisten mielestä ruokintavirheet vaarantavat Britanniassa hyvinvoinnin yleensä yliruokinnan muodossa – ei niinkään aliruokinnan, toisin kuin selvityksen aiemmassa vaiheessa. Hevoset lihovat monista syistä: Jotkut omistajista ruokkivat liikaa rakkautensa osoituksena tai estääkseen hevostaan tylsistymästä, toiset taas noudattavat ryhmäpainetta tai ruokintasuosituksia, jotka on saatu väkirehuja kauppaavilta yrityksiltä. Yliruokintaan johtavat myös liian rehevät laitumet.

Asiantuntijat kuitenkin toteavat, että rehua ei aina ole helppo vähentää, jos ruokinnasta on jo poistettu turhat väki- ja lisärehut. Raportti toteaa: ”Jos hevosten karkearehun saantia rajoitetaan, [asiantuntijoiden mielestä] niiden tarve laiduntaa isoja osia päivästä jää tyydyttymättä, millä on seurauksensa sekä fyysiselle että psykologiselle hyvinvoinnille.”

Vaikeimmissa tapauksissa ongelma ei ole hevosenomistajan yksin ratkaistavissa. Helposti lihovaa hevosta voi olla hyvin vaikea laihduttaa, jos sopivia rehuja ja liikuntapaikkoja ei yksinkertaisesti ole saatavilla.

*

Sosiaalinen eristys uhkaa hevosten hyvinvointia niillä brittitiloilla, joiden hevoset ulkoilevat hyvin vähän tai seisovat sisällä aina. Nämä hoitovirheet johtuvat muun muassa hevoskulttuurista ja perinteistä, ryhmäpaineesta, ihmisen psyykestä, ilmastosta ja tallien resurssipulasta.

Liian pienet laitumetkin aiheuttavat turhaa sisälläpitoa, sillä joillain talleilla hevosten on seistävä tallissa, jotta ne eivät polje koko peltoa mudaksi. Englannissa ja Walesissa tallit harvoin perustavat erillisiä hiekka- tai soratarhoja; suuri osa hevosista ulkoilee peltolaitumilla ja muilla nurmilla.

Pitotavan ja -paikan ongelmat koskevat suurta hevosmäärää, mutta selvityksen asiantuntijat eivät aina päässeet sopuun siitä, mitkä tilanteet ovat ongelmia ja miten puutteet pitäisi ratkaista.

Estehevosten valmentaja totesi haastattelussa, ettei hevosta voi pitää sisällä ympäri vuorokauden, koska se on luonnotonta ja hevonen olisi ”läpeensä onneton”. Vakuutusyhtiön edustaja taas totesi melko mykistävällä kehäpäätelmällä, ettei kaikkia Keski-Euroopasta tuotuja hevosia voida tarhata, koska niitä ei ole koskaan tarhattu. Hänen mielestään pysyvä koppihoito sopii joillekin hevosille.

Väite palauttaa mieleen jo edesmenneen eläinlääkäri Midge Leitchin artikkelin kouluratsujen hyvinvointiongelmista.

Kilpahevosia hoitanut Leitch piti tarhausta niin tärkeänä hyvinvoinnille, että myös levottomat ja ylireagoivat hevoset piti hänen mielestään opettaa viihtymään tarhassa. Jollei se onnistunut muuten, Leitch piti perusteltuna vaikka rauhoittaa hevoset kevyesti alkuvaiheessa, kunnes ne oppivat uudelleen viihtymään ulkona ja liikkumaan vapaana.

Vanhassa suuressa hevosmaassa on tehtävä vielä pitkään töitä, ennen kuin eläinten lajinmukaiset käyttäytymistarpeet ovat kyllin selviä niillekin, jotka mielestään eivät tarvitse tutkimuksen tukemaa uusinta tietoa.

 
Johanna Viitanen
kirjailija, kustannustoimittaja
info@elainesseet.com

_______
1      Pikkarainen 2005, 23.

Horseman, Susan ym. 2016: Horses in Our Hands: The Welfare Challenges Facing the UK’s Equine Population. Sähköinen dokumentti

Leitch, Midge 2011: Welfare in the discipline of dressage. Teoksessa McIlwraith & Rollin (toim.): Equine Welfare. Chichester: Wiley-Blackwell, 332–340.

Pikkarainen, Mari 2005: Hevosten hyvinvointi ja lajinmukainen käyttäytyminen sekä niiden toteutuminen suomalaisilla talleilla. Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelman opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu. Sähköinen dokumentti